Sain äidiltä pikku muratin. En ole aiemmin kauheasti hinkunut eläviä kukkia tai kasveja kotiini sillä en usko niiden suoraan sanottuna pysyvän hengissä minun hoidossani. Mutta muratti, sitä ei tarvitse olla koko ajan kastelemassakaan joten sen selviämis mahdollisuudet minun luonani on jo huomattavasti paremmat, heh. Mielenkiintoista nähdä lähteekö tämä ''muratin poikanen'' kasvamaan pikkuhiljaa, toivottavasti! Asetin sen ainakin hyvälle paikalle, hyllyn päälle. Siellä se saa valoa ja rauhaa. Sulo jo katselikin uhkaavasti ja naukkaili ilmaa, yrittäen saada sen lehdistä kiinni, kun etsiskelin hyvää paikkaa sille.
Saa nähdä tuleeko minusta oikea viherpeukalo. Ensi viikolla on tarkoitus käydä vähän katselemassa puutarhalla mitä ihanaa siellä on. Saa nähdä saako muratti ylähyllylle kaverin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti