Kynsistä tuli ihanat ja näiden myötä sain samalla oman kadoksissa olleen kynsienkoristelu innostukseni takaisin. Onhan minulla toki koko ajan ollut omankynnengeelaus mutta niin pelkistetty, kun olla ja voi. Tuntui ihanalle ja uskomattomalle, kun ei kerran elämässä tarvitse itse huoltaa kynsiänsä. Kyllä se vaan maailma näyttää ja tuntuu paremmalta, kun on kauniit kynnet käsissä. Pinnallistako? No ehkä vähän.
Kynsimallina olon jälkeen kävimme ravintolassa syömässä ja vietimme laatuaikaa ystäväni kanssa. On surullista, että ennen näimme melkein joka päivä mutta nykyisin sen pari kertaa vuodessa, näin on myös monen muun rakkaan ihmisen kanssa. Ja vaikka välimatkaa on vain se reipas 100km niin arkielämä pitää niin kiireisenä ettei ole tullut ehdittyä entiselle opiskelupaikkakunnalleni aikoihin. Tähän on tehtävä muutos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti